e-urheilijoita työssään näyttöjen äärellä kuulokkeet päässä

Voisiko työelämässäkin olla vaihtopenkki?

Uupumus ja loppuunpalaminen piinaavat jo kolmekymppisiä. Ilmiö korostuu esimerkiksi e-urheilussa, missä moni jättää pelimaailman alle 30-vuotiaana. Suomalainen e-urheilutoimija KOVA pyrkii muuttamaan kuormittavaa kulttuuria varapelaajien avulla. Voisiko siinä olla ajatusta laajemminkin?

Tunnetko jonkun, joka on jäänyt sairauslomalle tai vaihtanut alaa työuupumuksen takia?
Onko hän alle 35-vuotias?

Niinpä. Moni meistä varmasti nyökyttelee.

Nuorten uupumus yleistynyt

Uupumuksen on sanottu olevan uusi kansantautimme ja piinaavan erityisesti nuorempia ikäluokkia. Eikä väite ole lainkaan perätön:

Ilmiö on siis valitettavan yleinen ja koskettaa useita eri aloja. Yksi ammattiryhmä, jossa ilmiö näkyy jopa korostetusti, on e-urheilu: kilpapelaajat lopettavat uransa usein jo reilusti alle 30-vuotiaina ja moni sanoo syyksi nimenomaan loppuunpalamisen.

”Mitta tulee monella täyteen totaalisesti. Tämä näkyy siinä, että moni huippukin lopettaa ihan kokonaan ja katoaa alalta. Ei haluta olla mukana taustavoimissa, mikä on tietysti todella harmi sekä pelaajan että alan kannalta”, kertoo e-urheilun koulutuskeskittymä KOVA Akatemian opettaja Mikko Kalijärvi.

E-urheilijoiden urat loppuvat turhan aikaisin

Alle 30-vuotiaiden huippupelaajien burn outit ovat e-urheilussa globaali ilmiö. Kalijärvi uskoo, että yksi suurimmista syistä on alan intensiivisyys: peli- ja treenimäärät ovat hurjia. Oman joukkueen kanssa ja koneen ääressä vietetään tuntikausia –  ja menestyspaineet ovat kovat, koska panoksena on todella isoja rahoja.

”Halutaan kaikki nyt heti. Ei pysähdytä miettimään, onko siinä mitään järkeä, ettei tehdä mitään muuta kuin pelata”, täydentää KOVAn suorituskykyvalmentaja Perttu Leppä.

”Alalla on vielä sellaista vanhanaikaista ja suoraviivaista ajattelutapaa, että mitä enemmän treeniä, sitä parempi tulos. Pelaajat nähdään koneina, vaikka pitäisi huomioida kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja jaksamisen merkitys suorituskykyyn”, Kalijärvi kertoo.

Kalijärven mukaan fyysiset esteet – siis refleksi ja reagointikyvyn hidastuminen – alkavat vaikuttaa pelaamiseen vasta kolmekymppisenä, joten moni voisi jatkaa uraansa paljon nykyistä pidempään, jos vaan kipinä pelaamiseen saataisiin ylläpidettyä.

”Olisi tärkeä tunnistaa ja reagoida ajoissa, jos pelaaminen alkaa tökkiä."

"Ainahan siellä on taustalla joku syy, jota voitaisiin yrittää ratkoa, ilman että täytyy lopettaa kokonaan”, Kalijärvi sanoo.

KOVA Akatemiassa vasta koulutetaan uusia pelaajia alalle, ja Kalijärven mielestä on tärkeää kuulostella nuorten tuntemuksia alusta asti. Hän teettääkin oppilailleen joka viikko itsearvioinnin, jossa pelaajat voivat anonyymisti kertoa niin harjoitusfiiliksestään kuin yleisistä tuntemuksistaan.

”Se on minulle todella tärkeä indikaattori siitä, missä mennään. Jos numerot alkavat yhtään laskea, tiedän, että jotain pitää muuttaa.”

Fiilisten lisäksi pelaajat arvioivat viikoittain myös omaa untaan, liikuntaansa ja ruokailuaan samanlaisella itsearvioinnilla.

”Liikkumiseen, ravintoon ja nukkumiseen panostamalla voidaan tehdä myös paljon uupumusten välttämiseksi”, uskoo Perttu Leppä.

Varapelaajat tuovat joustavuutta

Fyysiseen hyvinvointiin – eli liikuntaan, uneen ja ravintoon – panostetaankin jo monessa e-urheilujoukkueessa niin Suomessa kuin kansainvälisesti, mutta KOVA Akatemia haluaa muuttaa kulttuuria laajemmin.

Heillä on käytössään varapelaajajärjestelmä, mikä tarkoittaa, että nuorten tiimeissä on 2–3 ylimääräistä pelaajaa aktiivisen pelikokoonpanon lisäksi. E-urheilua tuntemattomalle tämä ei ehkä kuulosta mullistavalta – onhan vaihtopenkki tuttu systeemi useimmista palloilulajeista – mutta e-urheilussa tämä on poikkeuksellista.

”Yleensä joukkueissa on vain 5 pelaajaa, jotka kaikki pelaavat. Varamiehistö on organisaatiolle periaatteessa raskas, mutta käytännössä uskon, että se on kannattava. Jos 5 hengen tiimistä joku lopettaa tai sairastuu, koko paletti kaatuu. Meillä varapelaajat pystyvät heti ottamaan paikkansa pelissä. Eikä aina tarvitse olla kyse mistään vakavasta: varapelaajat mahdollistavat myös pienemmät breikit ja keventämisen”, Kalijärvi kertoo.

Varapelaajat lisäävät riskien hallintaa ja työhyvinvointia

Kalijärven mukaan varapelaajiin suhtaudutaan alalla vielä hieman nuivasti, mutta hän uskoo, että nimenomaan nuorten kautta kulttuuri on muuttumassa.

”Tämä on sekä riskien hallintaa että pelaajien hyvinvointia edistävä tekijä”

sanoo Kalijärvi. Hän uskoo, että varapelaajat tuovat joukkueisiin myös tarvittua uutta virtaa ja fiilistä.


Tosiaan. Palataanpa jutun alkuun ja siihen, miten yleisiä työuupumus ja mielenterveysongelmat työelämässä ovatkaan, erityisesti nuorilla. Voisiko ”varapelaajajärjestelmä” toimia laajemminkin, ainakin sopivasti soveltaen?

Voisiko työelämässä olla varapelaajia, joiden ansiosta hommat eivät kasaantuisi muutamien harteille, vaan taakkaa jakaantuisi useammalle?

Ehkäpä varapelaajat mahdollistaisivat kevyemmät työviikot ja toisivat samalla uusia ajatuksia ja näkemyksiä? Ehkäpä tällainen jousto voisi tapahtua vaikkapa osa-aikatöiden tai tehtävärotaation kautta?

Jännä ajatus. Mutta ei siitä niin kauaa ole, kun sekin oli jännä ajatus, että tietokoneella pelaaminen olisi jonkun ammatti.


Sinua voisi kiinnostaa myös

Näistä puhutaan

Takaisin

Linkki kyselyyn