Työhakemus on työn kartoittamista ja työhön valmistautumista

Aiheet

• Henkilötarina
• Työnhaku

Työn hakeminen on nykyisin monivaiheinen tapahtumasarja. Siihen voi kuulua työhakemus ja työhaastattelu, mutta yhä useammin työt löytyvät ilman niitäkin. Suorahaku yleistyy joka alalla, eikä ole suinkaan harvinaista, että myös suorittavan työn tekijät löytyvät nykyisin tällä keinolla. Siksi työnhaun valmisteluun ja verkostoitumiseen pitää ryhtyä välittömästi, sanoo research-suorahakuun erikoistunut Sanna Niittymäki.

Työhakemus on itsestään selvä osa työnhakuprosessia, vai onko? Voisiko olla niin, että se alkaakin olla taaksejäänyttä elämää ja koko hakemussoppaan on löydettävä aivan uudet raaka-aineet ja mausteet? Töihin pääsemiseen vaikutetaan edelleen parhaiten itse. Mutta millä vakuuttaa rekrytoija ja työnantaja eli miten päästä työllistymisasioissa eteenpäin? 

”Rekrytoija lähtee aina liikkeelle työnantajan asettamasta tarpeesta”, avaa Sanna Niittymäki, Head of Research, Taito Researchista. Vaikka toisin luulisi, suorahakukonsulteilla ei ole valmista sapluunaa tai mustaa vihkoa, josta he voisivat poimia noin vain sopivimmat kandidaatit. 

”Se on mahdotonta. Me lähdemme aina liikkeelle puhtaalta pöydältä ja perustamme hakumme tutkimustyöhön ja sopivimpien työnhakijoiden löytämiseen”, paljastaa Niittymäki. Kuten niin monen muunkin asiantuntijan suusta voi kuulla, myös Niittymäki kumppaneineen mainitsee ensimmäiseksi Linkedinin. 

”Kaikki työnhakijat eivät siellä suinkaan ole aktiivisia ja joidenkin, kuten koodareiden ei oikeastaan edes tarvitse, mutta pienikin viite, kuten ’olen valmis uusiin haasteisiin’ tarjoaa rekrytoijalle mahdollisuuden tutustua uuteen tyyppiin”, Niittymäki valaisee. 

Hyvä rekrytoija käyttää luonnollisesti myös kaikkia muitakin julkisia tietolähteitä ja yhteystietolistoja hyväkseen, eikä ole liioiteltua verrata hommaa salapoliisityöhön. 

”Hakutulokset voivat vaihdella, koska algoritmit ja haut tuottavat aina erilaisia tuloksia. Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi käytämmekin aina kahta konsulttia”, hän taustoittaa. Mitä kummaa tämä oikein tarkoittaa työnhakijan kannalta, eikö muka työhakemus riitä kertomaan osaamisesta ja halukkuudesta? 

”Se ei enää yksinkertaisesti riitä. Työnhakijan on verkostoiduttava, myös erilaisten rekryihmisten kanssa ja valmistauduttava tulevaisuuden työnhakuun, vaikka juuri tällä hetkellä uusi työ ei olisi edes mielessä”, sanoo Niittymäki. 

Linkedin on Niittymäen mukaan kuin esitäytetty CV. Jo sen avulla saattaa saada kutsun suoraan työhaastatteluun, ennen kuin mistään avoimesta työpaikasta on mainittukaan. Siksi Linkedinistä tulisi löytyä esimerkiksi skillsit eli perusosaamiset huolellisesti täytettyinä. 

”Esittelytekstit ja kaikenlaiset osaamiset olisi myös hyvä listata”, täydentää Niittymäki. Vastoin yleisiä luuloja ihmiset osaavat Niittymäen mukaan kertoa itsestään yllättävänkin hyvin. Mutta parannettavaa riittää: kiinnostuksen kohteita ja kokemuksiaan kannattaa avata tarkemmin. Tittelit ja vanhat työpaikat eivät juurikaan kerro totuutta tehdyistä töistä. Kun näkee hieman vaivaa, se myös erottuu, tähdentää Niittymäki. 

”Perusprofiili ei erotu, joten pieni myynnillinen tapa ajatella itseään ja osaamistaan ei ole pahitteeksi: Mitä voin tarjota tälle tehtävälle ja tälle yritykselle? Miksi minut kannattaisi palkata? Monille asiantuntijoille tämä voi kuitenkin olla vierasta”, Niittymäki kertoo. Työnantajat kuitenkin arvostavat huolella täytettyjä tietoja, koska se saattaa kertoa aktiivisuudesta ja intohimosta tiettyjä asioita kohtaan. 

”Eräs sovelluskehittäjä oli niin innokas, että oli nimennyt koiransa erään teknologian mukaan. Hassu juttu oli noussut esiin kartoitustyössä ja se oli vakuuttanut konsultit ja työnantajan ihmisen persoonasta ja omistautuneisuudesta”, Sanna Niittymäki kertoo.  

Suorahaku ei ole vain asiantuntijoita varten

Toisin kuin voisi kuvitella, myös alemman koulutustason henkilöitä haetaan nykyisin aktiivisesti suorahauilla. Tietyistä ammatti-ihmisistä, kuten asentajista, automyyjistä ja eri alojen osaajista on kova pula. Silloin käytännössä tehokkain tapa on rekrytoida heidät suoraan. 

”Se tarkoittaa melkoista mullistusta perinteistä työhakemus-työhaastattelu-prosessia kohtaan”, Niittymäki selittää. Erikoisena piirteenä tässä kehityksessä on työmarkkinan jakautuminen kahtia samaan aikaan. 

Suomessa on paljon puhuttu niin sanotusta kohtaanto-ongelmasta, ja tämä lienee yksi selityksistä. Osa porukasta ei työllisty millään tai on suorastaan tippunut kelkasta. ”On paljon 20–29-vuotiaita, jotka eivät ole työelämässä, eivätkä edes opiskele. Silti Suomessa on valtava kysyntä työntekijöille.” Myös työperäinen maahanmuutto on Niittymäen mukaan heikolla tasolla. 

Tämä on myös yksi syy siihen, että toimihenkilöitä haetaan yhä enenevissä määrin suorahaun menetelmin. Myös rekrytoijien paikkoja on koko ajan enemmän auki. Se kertoo Niittymäen mukaan siitä, että kysyntää tekijöille on paljon enemmän kuin työmarkkinoilla on väkeä. 

Yksi suurista pullonkauloista on teknologia-ala. Kaikenlaisista ohjelmistoalan osaajista on huutava pula ja pieni osa kiertää yrityksestä toiseen. Myös taloushallinnon paikkoja on vaikea täyttää, samoin osaavan henkilöstöhallinnon tai business controllerin tehtävien. Hyvälle myyjälle löytyy periaatteessa aina töitä, samoin IT- ja järjestelmäasiantuntijan tehtäviä pystytään koko ajan täyttämään. Haasteelliselta kuulostaa, mutta tällainen on Niittymäen kuvailema rekrytoijan maisema. 

Tuumasta toimeen eli hakemuksesta verkostoksi

”Otetaan esimerkki. HR-assistentin paikkaan saattaa tulla 100 hyvää hakemusta, joista 50 on erinomaisia. Mitään varsinaista vikaa hakemuksissa harvoin on, joten lopullinen valinta voi perustua osittain johonkin pieneen yksityiskohtaan muun osaamisen ohella”, Niittymäki esittää. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että hakemuksella on jonkun suositun ammattinimikkeen kohdalla täysin mahdoton erottautua. Siksi olisikin Niittymäen mukaan viisaampaa luoda itselleen strategia eli suunnitelma siitä, mihin on matkalla. 

”Jokaisen pitäisi kartoittaa minkälaiset yritykset kiinnostavat, tunteeko suoraan jonkun henkilön, johon voisi olla yhteydessä, voisiko laittaa viestin ja kertoa itsestään”, Niittymäki luettelee. Koska seula on tietyissä hakuprosesseissa hyvin tiukka, on löydettävä vaihtoehtoisia keinoja. Yksi tapa on itse rakentaa itselleen paikka. 

”Se tarkoittaa sitä, että on valmistellut maaperän ja kertonut itsestään jo kauan ennen kuin mikään työpaikka tai toimi on edes tullut avoimeksi. Jalka kannattaa laittaa oven väliin jo varhaisessa vaiheessa”, Niittymäki kertaa. 

”Kaikkien etu on, että ihmiset pääsevät töihin. Aktiiviset ihmiset pistävät verkot vesille nyt.”