Onnistunut työhaastattelu on dialogi

Työnhakua lähestytään monesti omista henkilökohtaisista lähtökohdista. Ja miksei lähestyttäisi. Useimmat meistä tarvitsevat työn ja silloin on tarpeellista miettiä, mikä se voisi olla. Mutta sama pätee myös työnantajiin. Työpaikat tarvitsevat työntekijän ja silloin asiaa ajatellaan lähinnä omista lähtökohdista. Kuinka nämä kaksi asiaa kohtaavat, onkin jo monimutkaisempi juttu.

”Työnantajien pitäisi aluksi tunnistaa, onko tietynlaisia hakijoita ylipäätään olemassa.  Toisinaan käy niin, että hakuprosessi avataan, vaikka potentiaalisia tekijöitä ei ole tarjolla”, sanoo Kirsi Laine, psykologi ja Master Suomen toimitusjohtaja.  

Hän aloittaakin työhaastatteluvyyhden purkamisen yritysten näkökulmasta. Se on asia, joka ei aina muistu mieleen, kun työnhakua pohditaan.  

”Yleistä työnantajille on myös ylitarjonta eli hakemuksia voi tulla liikaa, tyyppiesimerkkinä tietyt kesätyöt”, Laine avaa. Työnhakijana onkin vaikea lähestyä liian haluttua työpaikkaa.

Kun tekijät ja työt eivät meinaa kohdata, tulevat muut keinot kyseeseen. Silloin astuvat suorahakuun erikoistuneet rekrytoijat ja headhunterit kehiin. Siksi on tarpeellista, että työnhakija on hyvissä ajoin tehnyt itsensä löydettäväksi. On paljon työpaikkoja, joihin ei voi edes hakea tai työpaikkailmoitukset eivät koskaan tule yleiseen hakuun. Ei liene yllätys, että Kirsi Laine suosittelee Linkediniä.

”Sinne [Linkediniin] pitäisi jokaisen työnhausta kiinnostuneen kirjautua, se on ohje numero yksi”, sanoo Laine. 

Pelkkä liittyminen ei tietenkään riitä. Koska Linkedinissä kyse on verkostosta, siellä kannattaa olla aktiivinen. Mitä enemmän jaksaa osallistua keskusteluihin, sitä paremmin nousee erilaisten ihmisten feedeihin. Jotkut ovat verkostojensa kasvattamisessa varovaisia, mutta se ei kuulemma kannata.

”Mitä enemmän kontakteja, sitä helpommin rekrytoijat löytävät sinut”, Laine rohkaisee.  

Hänen mukaansa jotkut saattavat pelätä nykyisen työnantajan epäilevän, että liian innokas linkkariviestintä enteilee lähtöä seuraavan työnantajan leipiin. On hyvä kuitenkin muistaa, että LinkedIn on ammatillinen verkosto, jossa myös pidetään omaa osaamista ajan tasalla. Se ei ole alun perin rekrytointeja varten perustettu kanava, vaikka se erinomaisena tietolähteenä rekrytoijille toimiikin. Kannattaa siis uskaltaa viestiä ja olla aktiivinen. Se on ainoa tapa pysyä tuoreena työmarkkinoita ajatellen.

Perinteisin tapa tarttua tulevan työn syöttiin on reagoida auki olevaan työpaikkailmoitukseen. Se alkaa työhakemuksen laatimisella.

”Työhakemuksen pitää aina olla sellainen, että hakijan taustat ja kokemukset avataan ymmärrettävästi. Suppea listaus CV:ssä eli ansioluettelossa ei anna riittävästi kuvaa”, Laine alleviivaa.

Rekrytoijia on Laineen mukaan kahta koulukuntaa, toiset lukevat motivaatio- eli hakemuskirjeen ja CV:n – toiset vain CV:n. Kumpaankin pitää siis panostaa. Mutta jos jompikumpi pitää valita, vie CV Laineen mukaan voiton. Siinä kuin nousevat napakammin esiin faktat eli kokemus ja osaaminen.

Yhdellä ja samalla hakemuksella ei kannata hakea kaikkialle. Koska työpaikat ja työnantajat ovat kaikki erilaisia, on hakemuksen räätälöinti tärkeää. Laineen mukaan kohdennettu kirjoittaminen on hyvä erottautumistekijä. Huolimattomuudesta jää kiinni, jos esimerkiksi koettaa selvitä copy-paste-tekniikalla. Jos hakemus on kohdennettu väärälle yritykselle, on epätodennäköistä päästä prosessissa jatkoon.

Ennen kuin hakemuksen laatimiseen ryhtyy, pitää työpaikkailmoitus lukea huolella. Laineen mukaan vain relevantit eli tärkeät asiat omista taustoista kannattaa tuoda esiin, vaikka muutakin mielenkiintoista kerrottavaa riittäisi. Selkeys on tärkeää.

”Monesti ulkopuolinen ei aina saa tolkkua jostain hakijalle itselleen selvästä asiasta. Siksi oma CV ja mahdolliset hakemukset on hyvä myös luetuttaa etukäteen jollain toisella, jotta varmistutaan, että teksti on ymmärrettävää”, Laine vinkkaa.

Anonyymit hakemukset ovat yleistymässä. Sellaisetkin asiat kuten nimi, kuva tai sukupuoli eivät enää ole itsestään selviä osia moderneissa hakemuksissa.

”Tutkimusten mukaan hakemuksia analysoivat robotit voivat jopa tehdä parempia ja osuvampia valintoja kuin ihmiset”, kertoo Laine, joka itsekin analysoi työkseen lukuisia hakemuksia. Ihmisiä ohjaavat helpommin ennakkoluulot ja stereotyyppiset käsitykset. Objektiivisuuden säilyttäminen on ihmisille vaikeampaa kuin tekoälylle.  

Hakijan tilanne ei siis ole helppo. Mutta työhaastatteluitakin vielä käydään ja ne ovat edelleen luonteeltaan henkilökohtaisempia kuin anonyymit tai pelkkään osaamiseen keskittyvät hakemukset.

”Korona tuo tähänkin uusia haasteita, koska monet haastattelut käydään etänä, jolloin mukaan tulevat kamerat, mikrofonit ja muut välineet. Mutta yksi ei haastattelutilanteessa muutu, dialogin hallitseminen”, teroittaa Laine.

”Edelleen moni organisaatio kyselee stressinsietokyvyn perään ja lähes jokaisen yrityksen mielestä juuri heidän organisaationsa työtahti ja tehtävät ovat keskimääräistä vaativampia. Tosielämässä sellaista työpaikkaa harvemmin on”, Laine paljastaa. Painehaastattelutkaan eivät ole enää tätä päivää.

Joskus voi käydä niin, että haastattelija on kokematon. Toisaalta hakijan CV on voinut luvata paljon, mutta tosielämä ei vastaakaan odotuksia eli todellisuus ei ole hakemuksen kanssa synkassa.

”Kannattaa reilusti ja avoimesti kertoa omista vahvuuksistaan. Se ei ole omakehua, vaan informaation tarjoamista. Kerrot, mitä osaat, koska työnantaja ei voi sitä tietää eikä arvata”, opastaa Laine.

”Oma aito persoona kannattaa myös laittaa peliin jo varhaisessa vaiheessa. Olemalla oma itsensä ei tarvitse esittää fiksumpaa kuin onkaan”, Laine ohjeistaa. Lohdutuksena, että sama pätee myös työnantajiin. Työpaikasta koetetaan toisinaan loihtia parempi kuva kuin se onkaan, jolloin kummatkin voivat loppupeleissä pettyä.

Siksi työnhakijan pitää Kirsi Laineen mukaan myös itse kysyä ja olla aktiivinen: millainen toiminta- ja keskustelukulttuuri työpaikalla on, minkälaiset työkaverit ja esimiehet hommaa pyörittävät. Palkkakysymykset, lounassetelit ja täydet kesälomat voi esittää sitten jatkoneuvotteluissa. Ihannetilanteessa työhaastattelu onkin dialogi, jossa ihmiset koettavat löytää yhteisen sävelen.

Hylsyistä eli hylätyistä työhakemuksista tai haastatteluista ei kannata masentua tai välittää liikaa.

”Useimmiten valinnassa on ollut kyse osaamisesta, eikä rannalle jääminen ole liittynyt suoranaisesti henkilöön. Useimmiten tilanne on vain se, että hyvistä hakijoista on pitänyt valita joku, ja erot todennäköisesti ovat hiuksenhienoja.”

Kirsi Laine paljastaa vielä viimeisen, mutta erittäin tärkeän ohjeen:

”Aina kannattaa tiedustella jälkikäteen, miksen tullut valituksi. Siitä voi saada kullanarvoista tietoa seuraaviin työnhakuprosesseihin, ja ehkä osaa sanoittaa omia vahvuuksiaan uudella tavalla tai jopa miettiä itseään kiinnostavia työpaikkoja uudesta näkökulmasta.”

Monet työnantajat ovat huomanneet onnistuneen hakijakokemuksen tuottavan lisäarvoa ja siihen oikeasti panostetaan. Arvostavasti ja huolellisesti loppuun saakka hoidettu rekrytointiprosessi auttaa myös työnhakijaa, vaikka hän ei sillä kertaa tulisi valituksi. Ehkä seuraavalla kerralla lopputulos onkin toinen.