Minkälaisessa työelämäkunnossa olet, Janni Hussi?

Se on jaksamista ja vireyttä omassa työssä. Mielestäni fyysistä ja henkistä jaksamista on turha erotella. Fyysiset kivut tai vaivat vaikuttavat aina mieleen ja toisin päin. Jos on esimerkiksi stressiä tai alakuloa, niin ei kehokaan yleensä voi hyvin.

Vaihtelevassa. Omat työt menevät yleensä hyvin projektiluontoisesti, joten välillä olen huomattavasti kuormittuneempi. Kasautuvat projektit ja työt nakertavat aikaa vapaa-ajasta, mikä minulla esimerkiksi tarkoittaa liikunnan vähenemistä merkittävästi. Onneksi välillä on sitten kevyempiä jaksoja ja jouluna pidin taas pari viikkoa lomaakin.

Tasapainottelu työmäärän suhteen. Olen perusluonteeltani energinen ja helposti haalin asioita. Loman jälkeen olen virtaa täynnä ja helposti suostun moneen mukaan. Ajattelen, että ”totta kai toukokuussa voin tehdä sitä ja tätä”… Sitten, kun toukokuu tulee, ihmettelen, miten ihmeessä olen taas täyttänyt kalenterini tukkoon.

Olen aina ollut liikunnallinen, mikä on hyvä. Välillä se on mennyt ylikin, mutta nyt olen löytänyt hyvän balanssin, mikä tukee töissä jaksamista. Nykyään ymmärrän höllätä liikunnasta, jos on paljon töitä. Silloin ei kannata tehdä maksimipunttia, vaan menen vaikka luontoon kävelemään. Olen ymmärtänyt, ettei ole mitään hyötyä treenaa ylikuormitustilassa: treeni ei kehitä ja tulen helposti myös kipeäksi. On hyvä muistaa, ettei kenenkään kunto viikossa rapistu.

Harrastukset ovat tärkeitä. Viime kesänä löysin endurosta uuden ihanan harrastuksen. Kun painaa prätkän kanssa metsässä, ei voi ajatella mitään muuta. Se on parasta pääkopan nollausta. Pika-apuna välillä lähden Harri-koiran kanssa ulos ilman puhelinta. Yritän asettaa itselleni rajoja puhelimen suhteen: vastaanko klo 18 jälkeen työpuheluihin, avaanko sähköposteja jne... Noudatan näitä välillä paremmin, välillä huonommin. Itse ne rajat on kuitenkin asetettava, tämä hektinen nykymaailma ei kyllä sitä tee.

En tiedä, johtuuko iästä, mutta nykyään priorisoin asioita eri tavalla. Ennen tein paljon juttuja, koska ajattelin, että ne pitää ja kuuluu tehdä. Nyt priorisoin juttuja, jotka haluan tehdä.
Aiemmin myös ruoskin itseäni enemmän. Ajattelin, että ajan voi aina käyttää paremmin kuin lojumalla sohvalla. Nyt olen oppinut, että nollaushetkiä tarvitaan päivittäin.

Radion aamunlähetyksen jälkeen, otan yleensä sellaisen 5-10 minuutin oman hetken. Otan kupin kahvia ja istun hetken ihan yksin hiljaisuudessa. Se on kumma, miten hyvää niin pieni hetki ilman puhelinta ja ilman seuraa tekeekään.

Managerini on minulle hyvä välikäsi tässä asiassa. Itse lipsuisin helpommin, sillä olen joustava tyyppi. Ihan mielellänikin joustan, jos se on mahdollista, mutta on alkanut ärsyttää, ettei vapaa-aikaa kunnioiteta. Vaikka sanoisin olevani lomalla, kysytään, että ”pystyisitkö ihan nopeasti kuitenkin…”. Sen pitäisi riittää, kun sanon ettei käy. Ei pitäisi joutua perustelemaan sitä, että viettää vapaa-aikaa.

Faktahan on, että yhteiskuntamme passivoituu koko ajan. Siksi on mahtavaa, miten useissa paikoissa työnantajat jo tukevat työntekijöitään liikkumaan ja antavat erilaisia vaihtoehtoja.
Se, mihin toivoisin kiinnitettävän enemmän huomiota, on työasioiden hoitaminen vapaalla ja esimerkiksi työsähköpostien lähettäminen työajan ulkopuolella. Ihmisten pitäisi antaa palautua ja olla rauhassa. Tällöin on varmasti myös virkeämpi ja tehokkaampi työntekijä.

Yritän laittaa puhelimen yhä useammin älä häiritse -tilaan. Puhelimen kautta tulee liian paljon ärsykkeitä ja kamaa, jotka vievät ajatukset töihin.

Lähde mukaan, tule Työelämäkuntoon 2022! YTK-Yhdistys haastaa sinut vuonna 2022 tekemään tavaksi tottumuksia, jotka auttavat sinua voimaan paremmin. Nappaa työelämäkuntoasi parantavat jäsenedut käyttöösi!

Miten teet elämäntaparemontin ja saavutat tuloksia, jotka pysyvät? Nappaa Joni Jaakkolan vinkit ilmaisessa webinaarissa!

Katso kaikki jäsenedut!